Jo aikaisemmin kesällä sovittu teatterireissu muuttuikin sitten treffeiksi, vähän siistimpää päälle ja ensimmäistä kertaa treffeille hänen kanssaan. Tuli järjetön jännityskohtaus esityksen alkua odotellessa kun yhtäkkiä mieleen tuli että nämähän taitaa olla nyt treffit eikä vain parin ystävyksen illan viettoa. Ihan voittaja fiilis koko ajan, en pysty katsomaan häntä kohti hymyilemättä, en pysty edes ajattelemaan häntä hymyilemättä, sivullisen silmiin näytän varmaan ihan idiootilta kun ärsyttävä virne naamalla koko ajan, joka paikassa. Eikös se rakastuminen sellaista ole, joten suotakoon se minulle siinä vaiheessa.

Esityksen jälkeen miettimään jatkoa, mitäs nyt tehdään. Järkevämpi olisi ehkä suunnitellut etukäteen ohjelmaa. Mutta sille ei pitänyt olla tarvetta silloin kun teatterista sovittiin alunperin. Minulla oli joku syyskflunssa päällä joten hänen luonaan pyörähtämään, lämpimämpää vaatetta päälle, finrexin naamaan ja sit suunnittelemaan. Isovanhempien kämppä sattui olemaan tyhjillään, joten tie jatkuu sinne. Saadaan olla kahdestaan, ei tarvitse varoa ketään tai mitään. Antaa palaa jos siltä tuntuu ja mehän annettiin palaa. Jumalauta! Paras ilta siihen mennessä ikinä.

Asunnon löytäminen hänelle tuntuu kestävän, mistään ei tunnu löytyvän asuntoa neljän lapsen eroavalle äidille ja lapsille. Ensimmäinen ongelma alkaa nostamaan päätään. Joudutaan koko ajan välttelemään ja varomaan, siihen ei missään nimessä haluaisi oppia. Muutenkin alkuhuuman tuhlaaminen siihen että vaan tuijotellaan välillä kun voidaan toisiamme tuntuu väärältä. Entä jos se huuma jää siihen, miten suhde voi kehittyä oikeasti kunnolliseksi jollei sitä alkuhuumaa pääse käyttämään.

Jatketaan salassa silti, friends with benefits tyyppisellä meiningillä ja sovitaan että pykätään sitä suhdetta jos se on tullakseen sitten kun siihen on mahdollisuus. Paskaltahan se tuntuu, kun haluaisi olla jokunnollisessa suhteessa hänen kanssa, monen vuoden piilottelun ja toivomisen jälkeen. Nyt kun se olisi niin lähellä, silti se on niin kaukana. Tuntuu väärältä joutua peittelemään niitä tunteita edelleen, varomaan kaikkea.